Elämä on tällä hetkellä sen verran uuvuttavaa, että blogin pitäminen alkaa tuntua velvollisuudelta. Siksipä pidänkin nyt virallisen blogitauon ja toivon, että jossain vaiheessa jää aikaa ja virtaa ja halua käsitöille ja muulle ittetekemiselle. Toivottavasti lukijat löytävät tänne tulevaisuudessa uudestaan. Katson asiaa uudestaan marraskuun alussa, ja päätän sitten, lopetanko blogin kokonaan, vai alanko uudella innolla uudestaan.

Salainen neuleystäväni muisti minua kauniilla kortilla ja näillä silmukkamerkeillä. Merkkejä on oikeasti neljä, mutta yksi pääsi jo kellokukkahuiviin keskikohtaa merkitsemään. Kiitos paljon!

Motivoidakseni itseäni pingotin keskeneräisen kellokukkahuivin ruokapöydän matolle. Hyvinhän se edistyy, vaikka ehdinkin neuloa vain rivin tai kaksi päivässä. Kuvassa siis huivista vain toinen puoli pingotettuna, ettei silmukat putoa pyöröpuikolta. Enää kaksi kokonaista mallikertaa ja vähän päälle, nyt valmiina viisi ja yksi neljäsosa....

Aika hyvin osasin muuten editoida kuvasta ruokapöydän jalan pois ja muutamat blogivauvan pudottamat ruokatahrat myös. Mielestäni tällaisissa tapauksissa kuvien editoiminen on sallittua, koska kohdetta itseään ei ole muokattu. Eri asia olisi, jos lisäisin kuvaan mallikerran tai pari. Aika kiinnostava ajatus sinänsä, jos joku pitäakin kokonaan valheellista käsityöblogia, ja kuvamanipuloi töitä valmiiksi.

Blogirintamalla on muuten vaivannut pieni taisteluväsymys, enkä ole jaksanut päivittää kovinkaan usein. Syytän kuumuutta ja kuivuutta. Kunhan Elämänkumppanilla alkaa työt taas kunnolla, oletan että pääsemme myös blogivauvan kanssa uuteen, toimeliaampaan rytmiin, jossa neulominen ja muut käsityöt  näyttelevät taas hieman isompaa roolia. Itse tunnustan, että olen ollut hieman huono salainen neuleystävä, vain yhden paketin ja sähköisen postikortin verran olen muistanut omaa ystävääni, mutta siihenkin on tulossa piakkoin muutos.

Loma on loppu ja arki soluttautuu pikkuhiljaa ittetekijöiden elämään. Mukavasti oli kommentteja ilmaantunut blogihiljaisuuden aikana, kiitos kaikista ja nyt nekin, jotka odottivat moderointia ovat ilmestyneet postauksiin. Tämä on tällä kertaa kuvaton päivitys. Kamera on kyllä tuossa vieressä, mutta koska nyt on vain yksi neule kesken, ja sekin ihan vaiheessa, niin en jaksa sitä kuvata. Aloitin kuitenkin Mielityn kellokukkahuivin turkoosista drops-alpacasta. Yksi kerä on mennyt, puolitoista jäljellä. Aika puurtamista se on, kun silmukat lisääntyy niin paljon koko ajan. Jotenkin työt tuntuu edistyvän paljon nopeammin, jos niitä saa kääntää useammin. Täytynee tehdä jokin kapea huivi seuraavaksi.

Salainen ystäväni muisti minua Ystävän-Tee-pussilla ja vyyhdillä Grignasco:n merinosilkkiä. Ihanaa lankaa, KIITOS!!! Uskoisin, että siitäkin syntyy huivi! Ja tee maistuu iltaisin, kun blogivauva on nukahtanut, ilta viilentynyt ja on hetki aikaa olla vaan. Kysyit tuolla kommentissa toiveitani. Ihan ylimmäiseksi haluan tulla yllätetyksi ja varsinkin kovakantiset yllärit on erittäin mieluisia. Amazonin toivelistaa päivitin ihan äskettäin. Myös muut kuin neuleaiheiset käsityöyllärit ovat tervetulleita. Innostun helposti monenlaisista asioista.

Ulkona sataa koivun siemeniä. Blogivauva löysi eilen rannalta pullopostia, joka oli osoitettu Narniaan, Aslanille. Äidin puutarhassa omenien kyljet punertuvat pikkuhiljaa. Saapa nähdä, millainen sienisato tänä vuonna tulee, kun on olut niin kuivaa. voihan olla, että sateiden vihdoin tullessa, sienet riehaantuvat kasvamaan ennätysmäärin... Syksy tulee. Odotan sen kirkkautta ja kuulautta jo hieman kärsimättömänä.

Neuloa en ole ehtinyt, mutta kaikkea muuta kyllä, pääosin lomailua. Blogivauva suoritti arvonnan kaikkien edelliseen viestiin kommentin jättäneen kesken. Myös maagisen luvun 10101 jälkeiset lorut hyväksyttiin mukaan, minulla on ollut mahtihauskaa niitä lukiessani.

Tässä dokumentti arvontatilaisuudesta:

Ja usean maanitteluyrityksen jälkeen blogivauva nosti tämän nimen piposta:

Onnea Nea, laitan yllätystä tulemaan!

Ja sitten lupaamani vintagepläjäys. Isoäitini jäämistöä puretaan ja sieltä perin muutaman ateljeepuvun menneiltä vuosikymmeniltä. Pukuja oli aika liuta, osa ihan perus tätityylistä päiväpukua, jotka päätyy TEAKin puvustoon, mutta muutama helmi sieltä löytyi. Tässä kaksi pitkää hametta, toisen ajoittaisin jo 80-luvulle, valkoista villakangasta ja mustia pallokuvioita kirjailtu hopealangan kanssa helmaan. Toinen on aika rajua kirjavaa kangasta. Ja sitten on tollainen iltapuku, myös koristeltu helmin. Siinä on mukana sekä pitkä silkkisamettinen hame ja lyhyempi hame samaa kangasta kuin tuo tunika.

detaljeja:

Ja tässä iltapuku ehkä 50-luvulta, vaaleanroosaa silkkiä, toinen 70-luvulta, oranssia silkkiä ja vielä äitini vanha iltapuku sekin 70-luvulta, hienoa shokkivihreää silkkiä. Ongelma on, että mummi oli kokoa 40, äiti kokoa 36 minä kokoa 36-38. Äiti taas on 155 cm pitkä, minä 20 senttiä pitempi. Mikä on äidille pitkä iltapuku, on minua pohkeeseen, hankalaa. Kaikkia muita paitsi vihreää pitäisi pienentää, jotta ne olisi sopivia, mutta raaskiiko, ja viitsiikö. Kankaat olisi ihania uusiokäyttääkin, mutta raaskiiko??? Tällainen on ainakin muutamassa:

Mahtava sport-collection, ehkä sopii juuri ja juuri tenniskentän katsomoon, sateisena päivänä....Tuon oranssin ainakin taidan pienentää itselleni ensi talvena tuleviin häihin.(ystävän) ja neulon sen kaveriksi jonkin ihanaisen ruskean tai valkoisen huivin. Tai molemmat.

Kesäloman lomassa päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Neuloa en ole ehtinyt melkein ollenkaan, jälkeläisen koolaidkirjoneulesukkia muutaman rivin. Muiden blogeja olen sen verran vilkaissut, että bongasin tämän johon On Ihan Pakko osallistua:

ja tähän:

Ja ihan kohta on myös 10000 kävijää täynnä! JI-huu! On mukavaa tietää että juttujani luetaan ja tekemisiäni seurataan. Virstanpylväs velvoittaa ja järjestän sen kunniaksi virallisen arvonnan. (Arpajaislakia sen suuremmin kunnioittamatta) Kymppitonniin tätä kirjoittaessani on enää 40 kävijän matka, joten arvonta sulkeutuu tästä hetkestä viikon kulttua tai kun laskurissa on maaginen palindromi 10101. (jos satun sen huomaamaan) Osallistua voi, kun jättää kommenttiin pienen riiminpätkän, esim. "blogisi on ihana, etkä ole lihava", tai kuten ensimmäinen oma runoni joskus lapsena, ta-daa, kauan se odottikin julkaisemista: "Päärynäpuussa, omena suussa, istuu pieni tyttönen, omena onkin kultainen. Kultainen kuin kuu, hauvalla onkin luu." Toki myös hienostuneempien kielikuvien käyttö on sallittua.

Neulekone lähti Annelle Ouluun, toivottavasti uusi omistaja ratkaisee sen salat ja kone ei pölyty jälleen yhden omistajan nurkissa käyttämättömänä. Olisi kiva nähdä, mitä sillä sitten syntyy, Pistäpä Anne viestiä jos neuleita blogissasi esittelet!

Seuraavassa postauksessa luvassa on vintagea, perin isoäidin kaapista ateljeepukuja 50-,60- ja70-luvuilta.

Annetaan neulekone. Brother kh430 ylätaso ja 440 alataso. Sain sen itse tuossa tammikuussa kun kunnianhimoisena aioin neuloa sillä elämänkumppanin villapaidan. Kokosin ja kokeilin, mutta minun neulekonekokemuksellani en sitä osaa käyttää. Todennäköisesti neuloissa saattaa olla vinoumaa, tai sitten en osannut sitä koota oikein. Joka tapauksessa olen tullut siihen tulokseen, että en jaksa sen kanssa enää painia. Mukana tulee osia, joiden tarkoituksesta en ole ollenkaan perillä, muutama kelkka ja satunnaisia irto-osia. Soveltuu ehkä parhaiten ihmiselle, joka koneista jotain tajuaa.

Kone on Helsingissä Lauttasaaressa äitini luona ja muuton takia sen pitää löytää uusi koti. Ajattelin nyt ensin ilmoitella täällä, jos joku neuleblogilainen innostuisi kokeilemaan. Ja varaosiksi siitä varmaan on,jos samanlainen jo kotoa löytyy. Laitan kuvan kunhan äiti lähettää sen sähköpostilla. Tässä on sen verta paljon kesähärdelliä, että en ala sitä roudaamaan postiin tai matkahuoltoon, eli noutaja saa. (on pakattu melko helposti liikuteltavaan pahvilaatikkoon, painaa kuitenkin jonkin verran)

Itse jatkan kokeiluja äidin toimivalla yksitasokoneella.

Palasimme eilen blogivauvan ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta Bergenistä. Reissu sujui hyvin ja antoi varmuutta lähteä vauvan kanssa joskus pitemmällekin.

Neulerintamalla kävimme  "A Museum of Norwegian Knitting Industry":ssa, 20 km Bergenistä pohjoiseen. Museo oli kauniissa Salhusin kylässä, joka aikoinaan työllisti satoja neuletehtaan työntekijöitä. Harmi vaan, heille kävi niinkuin nykyään Suomessa teollisuudelle, halvemmalla saa ulkomailta ja tehdas suljettiin.

Museossa oli useita vielä toimivia koneita joita meille esiteltiin. Harmi vaan että usein tällaisissa erikoismuseoissa oppaat ei sitten kuitenkaan ole itse niin kiinnostuneita aiheesta eivätkä osaa vastata asiasta enemmän kiinnostuneiden kysymyksiin. Enkä mielestäni edes kysynyt mitään vaikeaa, vaan perusjuttuja tehtaan työvuoroista ja eriväristen villojen käsittelystä. Muuten museo oli oikein hieno ja mukava tutustumiskohde!

Tässä blogivauva tutkii kirjoneulekonetta:

Tehdas teki aikoinaan kaiken itse, aina villan karstauksesta lähtien. Tässä pieni karstauskone, lisäksi siellä oli monta kymmenmetristä konetta, jotka karstauksen lisäksi teki esilankaa, joka näytti ihan tavan hahtuvalangalta joista villahousuja kudotaan. Tämä masiina toimi ja olisipa ihana tällainen omistaa. Niin sievää ja tasaista karstalevyä siitä syntyi.

Ja ihana kauppa löytyi myös. Oleana tekee todella kauniita kirjoneuleita, joita oli tässä ikkunassa yhdistetty juhlavan silkin kanssa mielestäni ihan toimiviksi juhla-asuiksi. Aloin heti haaveilemaan että tekisin tällaisen neuleen itse, kunhan saan äidin neulekoneen kuntoon. Huolella mietityt yksityiskohdat ilahduttavat minua aina! Näissä oli jatkettu perinnettä jotenkin modernilla tavalla. 

Muuten norjalaiset villapaidat ei oikein sykähdyttäneet, tai sitten löysin vain niitä turistikaupoissa myytäviä, joissa käsityötä ei tunnu olevan kovinkaan paljon. Ja lankakaupat oli pieni pettymys, samoja lankoja saa Suomestakin. Koitin etsiä oikeaa Norjalaista vyyhdillä olevaa pesemätöntä "aitoa" villalankaa, mutten sitä mistään löytänyt.

Ja maassa  jossa sataa paljon, on tietenkin ammattikunta jota meillä ei ole, sateenvarjon korjaajat!!

Liisan lilja-huivi on valmis!! Tikutin sitä kaikkina vapaahetkinä ja äkkiä se oli valmis. Kaksi kerää meni Idenan Lux-mohairia, josta riitti justiinsa kuusi (edit: neljähän noita tossa kuvassa vaan näkyy???? ja niinhän se on, ohjeessa kolme kerää Drops Alpacaa riittää kuuteen mallikertaan, jäi vissiin päähän tuo maaginen luku..) mallikertaa pystyyn kärjestä laskettuna. Pingotettuna mitat oli 80 senttiä korkeutta ja 150 leveyttä, tosin kun irrotin neulat, kutistui huivi jonkin verran. Lienikö kostutus hieman huolimaton... Tässä pingotuksessa:

Tässä parvekkeella elämänkumppanin fillarin päällä, ulkona näkyy hyvin tuon langan värinvaihdot:

Ja tässä harmittava virhe, jonka olisin näin jälkeenpäin ajateltuna voinut ihan hyvin purkaa, mutta silloin se tuntui liian työläältä. Opinpahan jotain; PURA AINA JOS HUOMAAT VIRHEEN! Se harmittaa kuitenkin kun työ on valmis.

Harkitsen vielä helmiä huivin reunoihin, aina mallikerran pohjukkaan. Ne saattaisivat painaa sen verran, että kevyt mohair laskeutuisi kauniimmin. Täytynee kokeilla. Nyt toivon, että joku järjestäisi juhlat, jotta pääsisin pitämään huivia ohuen kesämekon päällä kun ilta hämärtyy ja kesäyön lempeä viileys laskeutuu.

Vaihdoinpa sitten neuledekkarit lankaan. Kun paketti saapui, olin ihan äimänä, niin ihania lankoja sieltä tupsahti. Toivottavasti Villasukka on tyytyväinen itsekin, omasta mielestäni olen kuitenkin tämän vaihdon onnekkaampi osapuoli. (Kirjat oli ihan kivoja, mutta vähän sellaista kioskilaatua, palaan aiheeseen postauksen lopussa)

Tässä siis saamani langat:

Regian sukkalankaa, jota vaihdossa alunperin peräsin, Ihanan oranssi vyyhti mohairia, pari nyttyä puuvillalankoja, joista tulee jonain päivänä eläimiä mobileen, jonka ripustan pinnasängyn päälle. Ihanin ylläri oli kuitenkin Idenan viininpunainen mohair, jossa säihkyy pohjalla sinisen ja vihreän eri sävyjä. Tätä tuli kaksi kerää, joista toinen on jo puikoilla:

Liisan Lilja-huivi on jo pitkällä. Olen neulonut tätä pääosin iltaisin telkkari ääressä, ja vasta tänään kun tikutin yhden mallikerran verran parvekkeella, pääsi langan ihanat värit auringossa oikeuksiinsa. Tätä kaytän viileinä kesäiltoina hartioilla ja syksymmällä sitten kaulan ympärille kiedottuna. Ohje on ihana, vaikkakin tein muutamia perustavanlaatuisia virheitä ensimmäisissä mallikerroissa. Korjailin sitten parhaani mukaan myöhemmillä kerroksilla neulomalla kylmästi silmukoita yhteen. Olin tehnyt muutaman langankierron liikaa ja huomasin sen vasta vaiheessa, jolloin purkaminen ei enää ollut vaihtoehto.... Onneksi ylimääräisiä reikiä ei pitsineuleesta helposti huomaa. Ajattelin vielä lisätä pingotettuun huiviin muutamia samansävyisiä helmiä liljojen pohjukoihin.

Ja sitten arvio neuledekkareista. Yleisarvosana olisi ehkä tyydyttävä. Kirjat oli suht viihdyttäviä, mutta mysteerit eivät oikeastaan liittyneet ollenkaan neulomiseen, vaan olivat "tavallisia" murhia. Ainoastaan päähenkilön elämänpiirissä harrastettiin neulomista. Ja kylläpä harrastettiinkin. Henkilökaarti oli perin amerikkalainen, mikä minulla hieman tökki. Ihania naisia riittämiin. Se pakollinen neulova ja kehräävä viisas vanhempi mies. Komea ja käsistään kätevä sinkkupoika, jota päähenkilö ei kuitenkaan edellisen pettymyksensä vuoksi halua ajatella kuin ystävänä, vaikka kaikki muut huomaavat että he ovat pari... Olisin kaivannut vähän haastavampaa neulomista kuin ainaoikein-huivia tai perusvillapaitaa ainaoikein neuleena. Toka osa oli jo hieman parempi, kun aikaa ei enää mennyt henkilöiden esittelyyn, mutta silti sisältö jäi jotakuinkin kepeäksi. Kioskidekkareita. Olen huomattavasti iloisempi uusista langoistani kuin kirjoista. Eli kiitos Villasukka, vielä kerran.

Suomeksi tuo otsikko toimii ihan hyvin neule-dekkarin nimeksi. Juuli kertoi taannoin lukevansa neulomisesta kertovaa dekkaria ja koska molemmat ovat mieliasioitani (neulonta ja dekkarit), tilaussormi napsautti heti Amazonilta A Knitting Mystery-sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Knit one, kill two ja Needled to death. Kirjailijana Maggie Sefton. Arvostelu tulossa myöhemmin, kunhan saan toisenkin loppuun. 

Jos joku on kiinnostunut, voisin luettuani laittaa kirjat kiertoon ja vaihtaa ne johonkin hyvään sukkalankaan. Kiinnostuneet laittakaa kommenttia.

Värjäyskokeilut jatkuvat. Elämänkumppani innostui myös värjäilystä ja halusi upottaa vanhat valkoiset villakerraston housunsa väriliemeen. Tavoitteena oli punainen, tuloksena heleä possu. Ruskovillan housut imi kolme pussia väriä ja vielä kaapista löytyneellä elintarvikepunaisella ja etikalla koitettiin pelastaa tilanne, mutta tulos oli ihana vaaleanpunainen. Ei ne jalassa kuulemma kehtaa mennä Lapissa autiotupaan.... Dylon-nappiostoksille vie Elämänkumppanin tie.

Jälkeläinen on kehittynyt hurjasti, jokeltaa ja nauraa aina kun ei kitise mahavaivojaan. Kantamista on kummasti helpottanut Ergo-kantoreppu, joka kotioloissa on nopeampi laittaa päälle kuin kantoliina. Liinalla on kuitenkin mielestäni mukavampi kantaa pitkiä aikoja. Ergossa on sekin hyvä puoli, että voi surffata samalla kun muksu nukkuu siinä. Kantoliinassa Pikku-Ukkeli alkoi heti kitisemään kun istui alas, Ergossa jatkaa tyytyväisenä uniaan.

Koolaidaus on jostain syystä näinä päivinä asia, joka tuottaa minulle suurta mielihyvää. Ehkä se on se nopeus, millä saa tulosta aikaiseksi, vähänllä vaivalla. Tässä 100g Novitan woolia, sinisiin ja punaisiin sävyihin värjättynä. Koitin tehdä tosi pitkää raitaa, mutta koetilkusta sitten huomasin, ettei ne nyt niin pitkiä olekaan. Aikuisen sukkaan saa just yhden rivin yhtä väriä. Kokeilin erilaisia kirjoneuleita näillä kahdella värillä, Taitaa tulla langoista lapselle neulesetti.

Tässä langat vielä vyyhdillä. Sinisessä väreinä grape, blue berry ja rasberry blue, punaisessa tropical punch, strawberry ja lemonade. Keltaista tarttisi useamman pussin, jos haluaisi voimakkaan värin.

Kerällä noi värit näyttää hauskemmilta. Tykkään siitä, kun on tummaa ja voimakasta raikastamassa pastellisävyjä.

Väliaikakatsaus villan värjäys-kehräys-ittetehty, alusta saakka-projektin tiimoilta. Alusta saakka -määre ei tosin ihan toteudu, koska en ole itse kerinyt lammasta, josta villa on peräisin ja yksi väreistä ei ole ittevärjättyäkään, mutta kuitenkin melkein kaikki muu on omista käsistä lähtöisin.

Värjäsin siis koolaideilla villanyttyjä, oranssilla ja punaisella. Tässä kuvassa tuo vihreä on se valmiiksi jo värillinen ja itseasiassa myös tuo vihreänoranssi. Tämä kyseinen villa on jäänteitä patjaprojektista, missä tilasimme valkoisen ohella sekavillaa, eli satunnaista väriä, koska se oli huomattavasti halvempaa. Ja sieltähän saapui ihanaa vihreän ja valkean sekoitusta, jossa oli mukana punaisiakin hitusia. Olin ihan rakastunut. Eli myös tuo vihervänoranssi on pohjimmiltraan tätä sekavillaa, johon olen sitten lisännyt oranssia koolaid-väriä. Lisäksi värjäsin luonnonharmaata punaisella ja valkoista oranssilla ja punaisella.

Kastelin aluksi villat ja upottelin niitä sitten satunnaisesti väriliemiin ja sitten työnsin ne hetkeksi mikroon. Toimin täysin ilman mitään johdonmukaisuutta Blogivauvan päiväunien loppuminuuteilla, ja se näkyi sekä värjäystuloksessa että keittiöön ilmaantuneiden värisotkujen määrässä. Tässä vielä  lähempää tuo oranssin ja vihreän sekoitus. Aika syksyinen, mutta tuleva neulekin on syksylle ajateltu.

Jäljellä on puolet värjäyksistä ja kelalla jo kehrättynä toinen puoli. Koetin tehdä niin ohutta kuin pystyn, jotta tuleva neule olisi sekin vähän haasteellisempi. Aion tehdä hatun/myssyn/pipon. Itselleni. Ilman ohjetta, itse suunnitellen. Laskin huvikseni langan mittaa kun purin sitä pois värttinältä. Käsivaralla arvioituja metrejä kelalle on kertynyt noin 120. Kunhan siis vielä kehrään toisen satsin ja kertaan langan aion vielä punnita langan, niin voi suunnilleen verrata sitä sitten johonkin valmislankaan... (Nyt tuli sellainen vähän itserakas olo ja pyörittelen silmiäni, verrata valmislankaan, hahhahhaa)

Näin kelalla tuo lanka näyttää tosi tiukalta ja kireältä, mutta sen pitääkin olla ettei yksinkertainen kierre purkaannu. Kertauksen jälkeen lanka lasketaan vapaalle ja sen todellinen luonne tulee esiin. Olen tosi tyytyväinen, toivottavasti loppuun asti!

Tulevissa suunnitelmissa on myös blogin ulkoasun raikastaminen, joten älkää hämmentykö jos (ja kun)tulee haamupäivityksiä. Itse en käytä blogilistaa, koska en ole jaksanut lisätä jo kaikkia seuraamiani blogeja siellä suosikikseni. (Se veisi liikaa kallisarvoista nettiaikaa, joka on vaavin takia kortilla) Lisäilen aina omat kiinnostavat blogini selaimen favoriitteihin ja klikkailen niitä läpi uusien postausten varalta. Ulkoasu-uudistuksessa laitan minua kiinnostavat blogit myös teidän lukijoiden nähtäville.

Koolaidattua harmaata villalankaa. malli oma, pelkkäsin että lanka loppuu, mutta jämäkerä riitti juuri ja juuri. hienosti noi raidat menee spiraalia aluksi (88 silmukkaa) ja kun kavensin vain neljä silmukkaa pois, kuvio muuttui täysin. Ohje omasta päästä.

Blogihiljaisuus alkaa pikkuhiljaa päättymään, kun nimenantojuhlat ja muut stressiä aiheuttavat asiat alkaa olla takanapäin. Tänään nuolin veroilmoituksen kirjekuoren kiinni ja heti keveni taakka hartioilta. Joudun tekemään sen vanhanmallisen esiteytetyn lisäksi, kun ammatinharjoittamien sitä vaatii. Onneksi on ilmainen kirjanpito-ohjelma Tappio, joka nimestään huolimatta suo jonkinlaista voittoakin pienelle yrittäjäpololle.

 Olihan minunkin sitten pakko, kun kaikki muutkin on tätä tehneet. Tilasin koolaiduk:sta 20 pussin satsin ja kokeilin ensin vihreän sävyillä. Tarkoitus oli tehdä raitasukat, mutta raidoitus osui paremmin kohdalleen noissa pienemmissä sukissa. täytyy vielä vähän treenata että saa raidat kohdalleen. Lankana se paljon parjaamani 7 veljestä ja taas se lanka minut petti, pari päivää jalassa ja nukkaa pukkaa. MURINAA!

Kunhan blogivauva, Ukko Valo Eemeli nimeltään siirtyy taas UniMatin ihmeelliseen maailmaan, alan tosivärjäykset loppujen pussien kanssa. Hylkään seiskaveikan ja aionkin värjätä woolia ja patjaprojektista ylijäänyttä silkkaa villaa .

Molemmat sukat on neulottu varpaasta varteen, tiimalasikantapäällä. Omiin sukkiini tein vielä nirkkoreunan. Haaveilen polvipituisten sukkien neulomisesta, ohuella langalla ja ohuilla puikoilla. Ensin kuitenkin Kullalle lupaamani kesäpipo.

Jokaisella ittetehdyllä asialla on se puhtain hetki, jolloin kaikki on kohdallaan. Siitä eteenpäin asiat voi mennä pieleen tai onnistua ihan ok, mutta se hetki, jolloin kaikki on vielä mahdollista, on jo ohi.

Keramiikassa se hetki on usein silloin kun esine on nahkakuiva. Kuivumisen aiheuttamat ongelmat eivät esinettä vielä vaivaa ja lasittamisen mahdollinen epäonnistuminen on vielä kaukana edessäpäin. Kuitenkin muoto on jo valmiina ja polttamattoman saven kostea, mutta kova pinta usein tuo muodon parhaiten esiin. Näinä hetkinä voisi ottaa kupillisen Pauligin kahvia ja sommitella mielessään kuolemattomia lauseita käsityöläisiä esittävään mainokseen samalla esineen täydellistä hetkeä ihaillen.. Rakkaudella ja ammattitaidolla...

Jostain syystä tekstiileissä itselläni puhtain hetki tiivistyy materiaaleihin. Ompelematon kangas, neulomaton lanka... Joskus minulle riittää, kun omistan materiaalia, ei siitä tarvitse tehdä mitään. Niin moni asia voi mennä pieleen. Usein vain vielä suurempi halu tehdä käsillä saa tarttumaan saksiin tai puikkoihin. Esimerkiksi tätä lankaa haluaisin vain omistaa. Hypistellä aika-ajoin ja silittää sen pintaa. Suunnitella mitä siitä voisi tehdä, mutta jättää kuitenkin vyyhdin rauhaan.

Lankavarastoni on erinomaisen kohtuullinen, mutta kankaita voisin jo alkaa ommella vaatteiksi. Jotta voisin omistaa uusia...

MUOKS: haluaisin tehdä tämäntapaisen. Mutta mitä onkaan tuo kangas, velveteen corduroy? Onko se jotain verlour-tyyppistä? vaiko justiinsa sitä itteään??? Tietääkö kukaan...