Jokaisella ittetehdyllä asialla on se puhtain hetki, jolloin kaikki on kohdallaan. Siitä eteenpäin asiat voi mennä pieleen tai onnistua ihan ok, mutta se hetki, jolloin kaikki on vielä mahdollista, on jo ohi.

Keramiikassa se hetki on usein silloin kun esine on nahkakuiva. Kuivumisen aiheuttamat ongelmat eivät esinettä vielä vaivaa ja lasittamisen mahdollinen epäonnistuminen on vielä kaukana edessäpäin. Kuitenkin muoto on jo valmiina ja polttamattoman saven kostea, mutta kova pinta usein tuo muodon parhaiten esiin. Näinä hetkinä voisi ottaa kupillisen Pauligin kahvia ja sommitella mielessään kuolemattomia lauseita käsityöläisiä esittävään mainokseen samalla esineen täydellistä hetkeä ihaillen.. Rakkaudella ja ammattitaidolla...

Jostain syystä tekstiileissä itselläni puhtain hetki tiivistyy materiaaleihin. Ompelematon kangas, neulomaton lanka... Joskus minulle riittää, kun omistan materiaalia, ei siitä tarvitse tehdä mitään. Niin moni asia voi mennä pieleen. Usein vain vielä suurempi halu tehdä käsillä saa tarttumaan saksiin tai puikkoihin. Esimerkiksi tätä lankaa haluaisin vain omistaa. Hypistellä aika-ajoin ja silittää sen pintaa. Suunnitella mitä siitä voisi tehdä, mutta jättää kuitenkin vyyhdin rauhaan.

Lankavarastoni on erinomaisen kohtuullinen, mutta kankaita voisin jo alkaa ommella vaatteiksi. Jotta voisin omistaa uusia...

MUOKS: haluaisin tehdä tämäntapaisen. Mutta mitä onkaan tuo kangas, velveteen corduroy? Onko se jotain verlour-tyyppistä? vaiko justiinsa sitä itteään??? Tietääkö kukaan...