Salainen neuleystäväni muisti minua kauniilla kortilla ja näillä silmukkamerkeillä. Merkkejä on oikeasti neljä, mutta yksi pääsi jo kellokukkahuiviin keskikohtaa merkitsemään. Kiitos paljon!

Motivoidakseni itseäni pingotin keskeneräisen kellokukkahuivin ruokapöydän matolle. Hyvinhän se edistyy, vaikka ehdinkin neuloa vain rivin tai kaksi päivässä. Kuvassa siis huivista vain toinen puoli pingotettuna, ettei silmukat putoa pyöröpuikolta. Enää kaksi kokonaista mallikertaa ja vähän päälle, nyt valmiina viisi ja yksi neljäsosa....

Aika hyvin osasin muuten editoida kuvasta ruokapöydän jalan pois ja muutamat blogivauvan pudottamat ruokatahrat myös. Mielestäni tällaisissa tapauksissa kuvien editoiminen on sallittua, koska kohdetta itseään ei ole muokattu. Eri asia olisi, jos lisäisin kuvaan mallikerran tai pari. Aika kiinnostava ajatus sinänsä, jos joku pitäakin kokonaan valheellista käsityöblogia, ja kuvamanipuloi töitä valmiiksi.

Blogirintamalla on muuten vaivannut pieni taisteluväsymys, enkä ole jaksanut päivittää kovinkaan usein. Syytän kuumuutta ja kuivuutta. Kunhan Elämänkumppanilla alkaa työt taas kunnolla, oletan että pääsemme myös blogivauvan kanssa uuteen, toimeliaampaan rytmiin, jossa neulominen ja muut käsityöt  näyttelevät taas hieman isompaa roolia. Itse tunnustan, että olen ollut hieman huono salainen neuleystävä, vain yhden paketin ja sähköisen postikortin verran olen muistanut omaa ystävääni, mutta siihenkin on tulossa piakkoin muutos.