Loma on loppu ja arki soluttautuu pikkuhiljaa ittetekijöiden elämään. Mukavasti oli kommentteja ilmaantunut blogihiljaisuuden aikana, kiitos kaikista ja nyt nekin, jotka odottivat moderointia ovat ilmestyneet postauksiin. Tämä on tällä kertaa kuvaton päivitys. Kamera on kyllä tuossa vieressä, mutta koska nyt on vain yksi neule kesken, ja sekin ihan vaiheessa, niin en jaksa sitä kuvata. Aloitin kuitenkin Mielityn kellokukkahuivin turkoosista drops-alpacasta. Yksi kerä on mennyt, puolitoista jäljellä. Aika puurtamista se on, kun silmukat lisääntyy niin paljon koko ajan. Jotenkin työt tuntuu edistyvän paljon nopeammin, jos niitä saa kääntää useammin. Täytynee tehdä jokin kapea huivi seuraavaksi.

Salainen ystäväni muisti minua Ystävän-Tee-pussilla ja vyyhdillä Grignasco:n merinosilkkiä. Ihanaa lankaa, KIITOS!!! Uskoisin, että siitäkin syntyy huivi! Ja tee maistuu iltaisin, kun blogivauva on nukahtanut, ilta viilentynyt ja on hetki aikaa olla vaan. Kysyit tuolla kommentissa toiveitani. Ihan ylimmäiseksi haluan tulla yllätetyksi ja varsinkin kovakantiset yllärit on erittäin mieluisia. Amazonin toivelistaa päivitin ihan äskettäin. Myös muut kuin neuleaiheiset käsityöyllärit ovat tervetulleita. Innostun helposti monenlaisista asioista.

Ulkona sataa koivun siemeniä. Blogivauva löysi eilen rannalta pullopostia, joka oli osoitettu Narniaan, Aslanille. Äidin puutarhassa omenien kyljet punertuvat pikkuhiljaa. Saapa nähdä, millainen sienisato tänä vuonna tulee, kun on olut niin kuivaa. voihan olla, että sateiden vihdoin tullessa, sienet riehaantuvat kasvamaan ennätysmäärin... Syksy tulee. Odotan sen kirkkautta ja kuulautta jo hieman kärsimättömänä.