Murteet on minusta kivoja ja suomen kielen aarteita. Äiti, joka on pohjalaista sukua, muistaa aina pohjalaisen murteen tullessa puheeksi, kertoa miten Pohjanmaalla on kahta lajia lintuja. On metsäpeippoosii ja peltopeippoosii. Niissä oli jokin kokoero, en nyt ihan tarkkaan muista. Mikä vie tietenkin jutulta terävimmän kärjen. Mutta tämän Turun murteella kerrotun vitsin bongasin Timolta ja nauroin sen verta makeasti, että kopsaanpa sen tähän. Olkaa hyvät:

Kaveri lähti hommi Afrikka ja otti koiras mukka. Siäl ol paljo haisteltava ja nii siin sit kävi et koira hävis  viirakko. Pia koira huamas, et leoparti havittel siit lounastas ja koira miätti hetke, mil hää saa ittes pelastettu. Niimpä koira keksis: Hää nappas jonku vanha luu maast, kääns selkäs leopartil ja juur ku leoparti ol hyäkkäämäs, koira sylkäs luum pois suustas ja sanos "Huh, huh, olipas pahmmakune leoparti, onneks se o nyy syäty". Leoparti kiitti onnetas, ettei ollu ehtiny hypätä koiran kimppu ja lähti tiähesäs. Apina ol kuitenki puus ja näki koko tapaukse. Apina ajattel, et jos hää käräyttä ton koira valehtelemisest, hää voisis saara leopartist ystävä, eikä tää enä yrittäis syärä apina. Apina men kertoma leopartil, et kummotto koira ol tätä kusettanu. No leoparti tiätenki suuttus helkutimmoisest ja huus apinal "Hyppä mun selkkäsän nii pääses kattoma kummotto höynäyttäjäl käy". Koira näki leoparti juakseva apina seljäs hänt kohti. Sillo koira kääns selkäs ja huus suurel äänel "Misä see saatana apina viippy. Määhä läheti sen hakema uut leopartti ainaki pual tuntti takaperi. Nälkä täsä tule"

Tarinan opetus:
Perssenualemine voi autta hetkeks, mut Taitava Paskanpuhuja selvii tilanttest ku tilanttest!!