...blogisisarille.  Kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen viestiini liittyen! Itkuhan siinäkin tuli silmään kun niitä luki, tällä kertaa helpotuksesta. Olen itselleni antanut luvan olla vauvantahtinen ja ottaa hetket kerrallaan, mutta on yllättävän vaikeaa luopua niistä omista jutuista, jotka ennen täytti päivän. Vauva nukkuu meillä kyllä vieressä, tai pinnasänky on sängyn vieressä ja siitä on sivu irti, joten pojan saa helposti kaapattua kainaloon. Itse nukun paremmin, kun ei tarvitse varoa lasta. Elämänkumppani onkin ottanut huutoöinä pojan hyssyteltäväksi toiseen huoneeseen, mutta niin vaikea on silti nukkua, kun kuulee pienen huudon. Ehkä kokeillaan korvatulppia.

Tänään käytiin neuvolassa ja hyvin poika kasvaa. Poissa on jo se ihana pieni rääpäle ja tilalla kuukauden ikäinen jäntevä ja ympäristöään kiinnostuneesti napittava yksilö, jolle terkka kirjoitti neuvolakorttiin, että "temperamenttinen".

Mutta nyt neuleasioihin. Astalla pitäisi olla tänään perillä NMH100gl-vaitotyö, joten uskallan julkistaa projektini täällä omassa blogissani. Asta ei ollut laittanut vaihtotietoihin mahdollisen bloginsa osoitetta, joten en yhtään tiennyt millaiselle ihmiselle työtä teen, kun ei päässyt vaklaamaan blogista vinkkejä väreihin tai muihin mieltymyksiin. Bongasin Vikeltä tämän ohjeen ja se tuntui riittävän yksinkertaiselta saada valmiiksi vauvahulinan lomassa. Tiukille meni, mutta valmista tuli. Ja ihanaa oli välillä neuloakin. Vauva kölli kantoliinassa, jonka vyötärölle sidottujen päiden alle sulloin lankakerät ja sitten hytkyin olohuoneen lattialla Radio Helsingin tahtiin ja neuloin. Vauva ei oikein viihdy liinassa jos istuu tai on paikallaan.

Tässä tossut palasina ja koottuna. Ainaoikein neulominen on niin tylsää, että neuloin joka palan hieman erilaisella neuleella. On helmineuletta, sileää, joustinta, kirjoa ja raitaa. Tossunsuihin kokeilin intarsianeuletta, jota en olekaan ennen tehnyt. Lankana Elämänkumppanin kotisukista ylijäänyt valkoinen seiskaveikka, ja äidiltä perintönä saadut oranssi ja marjapuuronvärinen villalanka. Oletan, että tuo marjapuuronvärinen on ohutta pirkkalankaa, mutta oranssin alkuperästä ei ole tietoa. Tässä tossut vielä koehenkilön (minä itte) jalassa:

Toivottavasti Asta tykkää. Eusulta vaihtotyönä saatu Nalle nököttää pinnasängyssä muiden pehmoeläinten kanssa. Laitan kuvan kunhan nallen nykyinen omistaja herää päiväunilta. Täytyyhän heidät ikuistaa yhdessä.