Koskakohan saisi jotain valmiiksi asti?

Edellisestä työn alla postauksesta ei ole vielä valmistunut mitään, mutta niiden lisäksi on alkoitettu uusia kiinnostavia projekteja.

Ostin alennusmyynnistä neulojan käsikirjan, ja siitä innostuneena päätin suunnitella ensimmäisen ihka oman neuleeni. Muutaman koetilkun jälkeen päätin tehdä pitsi-koho-hja nyppyneuletta sisältävät sukat. Ja jotta haastetta riittäisi tarpeeksi, neulon ne varpasta-varteen tekniikalla. Kuviot on ruutupaperilla laskettu ja ensimmäinen sukka päkiään asti valmis, kantapäätä en pysty enää näin myöhään ajattelemaan.

Joulupukki toi miehelle arvosetelin, jossa luvattiin neulepusero. Tarkoituksena oli tehdä se jo ennen joulua äidin neulekoneella, mutta osa koneen osista on varastossa jossain niistä laatikoista joita on tuhat, ja hanke jäi. Kunhan ollaan päästy jälkeläisen kanssa alkuun, on vakaa aikomus jättää kaikki muut hankkeet ja vaipanvaihdon (ja ompelun) ja syöttöjen välissä keskittyä vain tähän.

Hoitopöydän pehmuste. Se on aika akuutti, laskettuun aikaan on viikko, ja kovalla puutasolla ei ole kivaa odottaa, että paniikissa olevat tuoreet vanhemmat saa vaipan vaihdettua.

Miehen vanha villapaita on koneessa kahteen kertaan huovutettu, ja siitä on tarkoitus riittää kaksiin tarravilliksiin.

Villapatjan villat tulee toivottavasti huomenna, tai toivottavasti ainakin ennen vauvaa. Kyllähän tossa äitiyspakkauksessakin hätätapauksessa nukkuu, mutta olisi se kivaa saada muksulle oikea sänky ekaksi yöksi kotona.

Ja vielä haaveilen neuleolympialaisiin osallistumisesta...

Ja tosiaan vielä, onnea Tarja! Musta ne ylen vaalistudion sedät on niin söpöjä (ja turhia) kaikessa analyyttisyydessään.