Vaihdoinpa sitten neuledekkarit lankaan. Kun paketti saapui, olin ihan äimänä, niin ihania lankoja sieltä tupsahti. Toivottavasti Villasukka on tyytyväinen itsekin, omasta mielestäni olen kuitenkin tämän vaihdon onnekkaampi osapuoli. (Kirjat oli ihan kivoja, mutta vähän sellaista kioskilaatua, palaan aiheeseen postauksen lopussa)

Tässä siis saamani langat:

Regian sukkalankaa, jota vaihdossa alunperin peräsin, Ihanan oranssi vyyhti mohairia, pari nyttyä puuvillalankoja, joista tulee jonain päivänä eläimiä mobileen, jonka ripustan pinnasängyn päälle. Ihanin ylläri oli kuitenkin Idenan viininpunainen mohair, jossa säihkyy pohjalla sinisen ja vihreän eri sävyjä. Tätä tuli kaksi kerää, joista toinen on jo puikoilla:

Liisan Lilja-huivi on jo pitkällä. Olen neulonut tätä pääosin iltaisin telkkari ääressä, ja vasta tänään kun tikutin yhden mallikerran verran parvekkeella, pääsi langan ihanat värit auringossa oikeuksiinsa. Tätä kaytän viileinä kesäiltoina hartioilla ja syksymmällä sitten kaulan ympärille kiedottuna. Ohje on ihana, vaikkakin tein muutamia perustavanlaatuisia virheitä ensimmäisissä mallikerroissa. Korjailin sitten parhaani mukaan myöhemmillä kerroksilla neulomalla kylmästi silmukoita yhteen. Olin tehnyt muutaman langankierron liikaa ja huomasin sen vasta vaiheessa, jolloin purkaminen ei enää ollut vaihtoehto.... Onneksi ylimääräisiä reikiä ei pitsineuleesta helposti huomaa. Ajattelin vielä lisätä pingotettuun huiviin muutamia samansävyisiä helmiä liljojen pohjukoihin.

Ja sitten arvio neuledekkareista. Yleisarvosana olisi ehkä tyydyttävä. Kirjat oli suht viihdyttäviä, mutta mysteerit eivät oikeastaan liittyneet ollenkaan neulomiseen, vaan olivat "tavallisia" murhia. Ainoastaan päähenkilön elämänpiirissä harrastettiin neulomista. Ja kylläpä harrastettiinkin. Henkilökaarti oli perin amerikkalainen, mikä minulla hieman tökki. Ihania naisia riittämiin. Se pakollinen neulova ja kehräävä viisas vanhempi mies. Komea ja käsistään kätevä sinkkupoika, jota päähenkilö ei kuitenkaan edellisen pettymyksensä vuoksi halua ajatella kuin ystävänä, vaikka kaikki muut huomaavat että he ovat pari... Olisin kaivannut vähän haastavampaa neulomista kuin ainaoikein-huivia tai perusvillapaitaa ainaoikein neuleena. Toka osa oli jo hieman parempi, kun aikaa ei enää mennyt henkilöiden esittelyyn, mutta silti sisältö jäi jotakuinkin kepeäksi. Kioskidekkareita. Olen huomattavasti iloisempi uusista langoistani kuin kirjoista. Eli kiitos Villasukka, vielä kerran.