Kunhan pesukoneet ovat pesseet oman ohjelmansa loppuun, vaapun asioille ja käyn samalla äänestämässä. Ennen jätin huoletta koneet kotiin pesemään itsekseen, nykyään en aina uskalla, JOS jotain tapahtuu. Merkki vanhuudesta? vastuusta? riskinottokyvystä (sen puutteesta)? Koska kuitenkaan välillä en välitä, niin pohjahan tältäkin asialta putoaa. Olenkohan yhtä määrätietoinen kasvattajana?

Kumpikaan ehdokas ei innosta. Olin jo jättää äänestämättä, mutta Ystävätär uhkaa lähteä venepakolaiseksi, jos väärä mies voittaa, niin lupasin tehdä voitavani. En halua että hän lähtee yksin hyiselle itämerelle. Varsinkin kun väylät on täynnä Venäjälle suuntaavia öljytankkereita. Ne ei väistä.

Onko yleensäkään mahdollista olla koko kansan presidentti? Tai työväen presidentti? En usko, että optiojohtaja Mikael Liliusta ja kahdesta työstä pienen äitiyspäivärahan kerännyttä pallokalaa voi edustaa sama ihminen.Tai henkilöä, joka mahdollisimman vähän haluaa elämällään kuormittaa ympäristöä voi edustaa jatkuvaa kasvua peräävä ihminen. Ymmärrän logiikan ehdokkaiden kampanjoissa, mutta en hyväksy kampanjoiden arvomaailmaa. Yhtäkkiä istuva presidentti ei voi sanoa suoria mielipiteitä, koska pelkää menettävänsä äänestäjän. Yhdelläkin rohkealla vedolla hän saisi täyden tukeni. Nyt annan varaäänen, kahdesta pahasta pienempi. Mutta ei se luottamusta herätä.

Ajatusleikki: Jos Halonen olisi mies, mutta käyttäytyisi samalla tavalla, olisiko hän uskottavampi. Entä jos Niinistö olisi nainen. Sukupuolta on vaikea sysätä syrjään edes politiikan kehäraakkien kohdalla. Jos suomen miespresidentti olisi kohentanut Bushin solmiota, niin sehän olisi aika symppis, tai ainakin suhteet usaan olisi TOSI hyvässä kunnossa?