Jotenkin nämä päivät menee kauhean nopeasti. Eikä mitään saa aikaiseksi. Tällä hetkellä ykkösprioriteettina on liikenevällä vapaa-ajalla saada NMH100g-vaihtotyö valmiiksi. Langat olen jo punninnut ja työnkin olen aloittanut, mutta tuntuu, että joka kerta kun otan neuleen esiin, vauva herää ja haluaa syödä. Kokeilin neulomista ja imettämistä samanaikaisesti, mutta ei se ainakaan vielä ihan luonnistu... Jä välillä on IHAN pakko päästä nettiin roikkumaan.

Suuri käsityölehti kolahti postiluukusta. Ei mitään maailman inspiroivimpia juttuja, mutta Miehelle voisin tehdä takin ja haarukkapitsihuivia voisi kokeilla. Neuleohjeista ei mikään napannut. Olisipa mulla täällä skanneri, niin voisin laittaa noista kuvia, mutta toisaalta luulen, että tota lehteä selailee kuitenkin melkein kaikki, tuli se tilattuna kotiin tai ei.

Käytiin viime perjantaina tekemässä asuntokaupat. Vauva oli kuulemma Saton kaikkien aikojen nuorin asunnon varaaja, viikon ikäisenä. Mä halusin ehdottomasti lähteä mukaan, vaikka Elämänkumppani vähän vastustikin noin pienen viemistä ihmisten ilmoille, mutta minkäs teet, kun jääräpää päättää jotain. Ja kaikki kävi hyvin, rypyt silisi molempien miesten kasvoilta viimeistään kun Saton tädit kujersi meidän muksulle. Syksyllä aletaan rakentamaan meidän unelmakämpää ja vuoden päästä syksyllä päästään muuttamaan. JIPII! Pieniä pohjapiirustuksia lojuu siellä täällä. Kohta pääsee ittetekijät todella toteuttamaan visioitaan, kun kaiken kämpän sisällä huonejaosta portaisiin voi tehdä itse.