Kameran akun latautumista odotellessa tarina taloyhtiön mummoista ja miten ittetekeminen heihin liittyy.

Olipa kerran taloyhtiö. Vuokralle yhtiöön asettui mukava nuori pariskunta, joka oli kätevä käsistään (kröhöm). Taloyhtiön asukkaiden keski-ikä lähenteli 80 ikävuotta, ja maailman tapaan iso osa asukkaista oli leskeytyneitä naisia. Oli Höpö-mummo: "olen itsekin luova ihminen, olin aikoinaan mainostoimistossa töissä..." Oli Kreivitär, joka alkoi tervehtimään vuokralaisia vasta kun harrasteautoksi hankittu vanha Mersu ilmestyi pihaan, oli Kälä, joka iältään ei ehkä olisi vielä mummo, mutta äänenkäytöltään kuuluu taloyhtiön viimeisimpään nurkkaukseen, avatessaan suunsa missä vaan. Ja oli kaikkien asioista kaiken tietävä Taloyhtiön Hallituksen jäsen (TH-mummo), joka muuten oli erittäin mukava.

Eräänä päivänä Kälä osti vuokralaisten rapusta toisen asunnon ja remontoi siitä mieleisensä. Mieleen ei käyneet vanhat eteisen kaapit, jotka purettiin uusien tieltä. Kälätys kaikui rappukäytävässä. Vuokralaisten ovikello soi. TH-mummo: "teillähän on asunnossanne toimimaton eteisen kaapin oven lukko?" kuuluu kysymys. "Muistan, että tässä asunnossa on rikkinäinen eteisen kaapin oven lukko", hän vielä varmistaa. Ja kyllähän näin on. Kälätys voimistuu, kakofoniaan liittyy vuokralaisten äänet, jotka lopulta suostuvat ottamaan kotiinsa ylimääräisen oven, josta "on helppo vaihtaa uusi lukko tuohon vanhaan". Lukko vaihdetaan ja kotona kuleksii nyt yksi kappale ylimääräisiä kaapinovia. Kälä ei enää lukotonta ovea halua takaisin. Ovi ei myöskään ole yleisjätettä, jonka saisi noin vain jättää roskakatokseen. Vuokralaiset kiroilevat sisäänpäin.

Kunnes syntyi tarve nikkaroida vaippahylly kylpyhuoneeseen. Todettiin oven olevan kaunista tammiviilutettua puuta. Vuokralaiset kuljettivat oven nikkarinverstaaseensa, missä ovi muuttui kauniiksi vahapintaiseksi tammihyllyköksi. Ittetekijät hieroivat käsiään myhäillen yhteen. Hyllykkö on tosin niin hieno, että kylpyhuone täytyi maalata, ennenkuin sen kehtasi sinne ripustaa. Vuokralaisilla on nyt siis kylpytiloissaan hieno uusi maalipinta, jota vasten tammen kauniit puunsyyt hienosti korostuu.

Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. TH-mummo hykertelee hyvän muistinsa takia, Kälän ääni on hetkeksi vaiennut, Kreivitär on tosin lakannut tervehtimästä, koska Mersu on viety talvisäilöön, mutta Höpö-mummo on yhä itsekin luova ihminen ja vuokralaisilla on kohta onnellinen lapsi, joka jokeltelee tammipuisen vaippahyllyn lämmössä iloiten olemassaolostaan ja vanhempiensa kekseliäisyydestä. Ja eteisen entinen kaapinovi jatkaa olemassaoloaan siirtyen aikanaan uuteen kotiin vailla pelkoa lumiseen jätekatokseen joutumisesta.